urbanacademyUutiset

Placemaking-menetelmällä saadaan uutta ajattelua kaupunkitilojen suunitteluun

2 maaliskuun 2022

Yksi Kaupunkiakatemian tehtävistä on opiskelijoiden tutkimuksellisten kiinnostuksen kohteiden ja kaupunkien tietotarpeiden yhdistäminen. Tämä artikkeli kertoo yhdestä tässä tehtävässä onnistuneesta graduyhteistyöstä niin opiskelijan kuin kaupunginkin näkökulmasta.

Kaupungin ja opiskelijan intressit kohtaavat graduyhteistyössä

Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala oli kiinnostunut lopputyön tekijästä placemaking-aiheiseen lopputyöhön, sillä kaupungilla on kehitteillä oman placemaking-toiminnan käynnistäminen. Placemaking on sekä kaupunkisuunnittelufilosofia, että käytännön kaupunkiympäristön tekemistä ohjaava ajattelutapa, jossa keskiössä ovat kaupunkien tilat ja niiden käyttäjät.

Helsingin kaupungilla projektipäällikkönä toimivan Salla Ahokkaan mukaan kaupungissa oltiin kiinnostuneita siitä, miten placemaking-menetelmän avulla voidaan tuoda lisää viihtyisyyttä ja estetiikkaa kaupunkitiloihin. Hänen mukaansa menetelmän suurin arvo on paikan syvemmän ymmärryksen saavuttamisessa yhteiskehittämisen keinoin alueen asukkaiden ja toimijoiden kanssa. ”Konkreettisesti kokeilemalla ja testaamalla kaupunkilaisille merkityksellisiä asioita kaupunkitilassa, voidaan päästä parempaan lopputulokseen myös pysyvämpien muutosten koittaessa”, Salla kuvailee.

Urban Studies and Planning -maisteriohjelmasta (USP) vastavalmistunut Jalmari Sarla löysi Helsingin kaupungin tarjoaman lopputyöaiheen Kaupunkiakatemian lopputyömarkkinoiden kautta. Jalmari on kanditason koulutukseltaan muotoilija ja hän on työskennellyt kaupunkisuunnittelun parissa esimerkiksi Helsingin ja Vantaan kaupungeilla. Jalmari kertoo olevansa erityisen kiinnostunut kaupunkitilaan liittyvistä kysymyksistä, kuten placemakingista, kaupunkikulttuureista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta.

Lopputyöaiheen löydettyään Jalmarin oli helppoa tarttua tilaisuuteen. ”Tunnistin heti itseni sopivaksi tekijäksi, sillä kaupunkisuunnittelun ja -tutkimuksen erittäin laajan kirjon potentiaalisista aiheista juuri placemaking, julkisen tilan kysymykset ja kaupunginosien ruohonjuuritason ilmiöt ovat olleet oman ammatillisen ja henkilökohtaisen kiinnostukseni keskiössä jo vuosia. Kiinnostus näitä teemoja kohtaan sai minut aikanaan hakemaan USP-ohjelmaan, joten tuntui erittäin luontevalta käyttää kaikki matkan aikana kertynyt osaaminen, ymmärrys ja into vielä kyseisiin teemoihin syventymiseen valmistumiseen johtavan tutkimusprojektin muodossa”, Jalmari selventää.

Tutkimusideasta kenttätyöhön

Kun lopputyöpaikasta oli saatu sovittua, aloitti Jalmari työsuunnitelman ja aikataulun tekemisellä. Sallan rooliin kuului Jalmarin sparraaminen ja sisällöllinen ohjaus kaupungin näkökulmasta, mutta työn rakenteellinen ja teoreettinen ohjaus tapahtui yliopiston ohjaajien toimesta. Työn ohjaus sujui hyvin, Salla kertoo: ”Sovimme säännöllisiä palavereja, joissa Jalmari kertoi työnsä etenemisestä ja lähetti minulle aina sitä ennen ainestoa luettavaksi ja kommentoitavaksi. Keskimäärin kerran kuussa otimme yhteistyöpalaverin ja kävimme muutaman kerran kesän aikana yhdessä tapaustutkimuksen kohteissa.”

Placemakingin tärkeä arvo on tuoda aistiperäisten tilallisten ja esteettisten kokemuksien merkitystä vahvemmin osaksi kaupunkisuunnittelua.”

-Jalmari Sarla, maisteriopiskelija

Jalmarin lopputyö oli etnografinen tutkimus tilallisista ja esteettisistä kokemuksista kahdessa julkisessa tilassa Malmilla ja Malminkartanossa, missä toteutettiin kesällä 2021 placemaking-hankkeet. ”Koska tutkimus oli tilaustyö Helsingin kaupungille, yksi keskeisiä tavoitteitani oli myös tunnistaa placemakingin luoma lisäarvo perinteisempään kaupunkisuunnitteluun nähden Helsingissä”, Jalmari kuvailee työnsä tavoitteita.

Jalmarin tutkimuksen kenttätyö piti sisällään havainnointia, epämuodollisia haastatteluja ja keskusteluja tilojen käyttäjien kanssa. ”Etnografinen ymmärrys syntyy vain olemalla läsnä niissä paikoissa, jota tutkimme ja suunnittelemme”, kertoo Salla kuvatessaan tutkimusmenetelmää. Etnografinen kenttätyö vaatii tekijältään ennakkoluulotonta heittäytymistä, mutta myös perinpohjaista kriittistä itsereflektiota varsinkin analyysivaiheessa, Jalmari huomauttaa.

Kenttätyön aikana Jalmari ja Salla saivat myös käytännönläheisen osoituksen kokeilevan suunnittelun arvosta, kun tutkitun hankkeen sijoituspaikka Malmilla osoittautuikin epäoptimaaliseksi torin muuhun toimintaan nähden. Tästä syystä sijoituspaikkaa muutettiin kesken hankkeen. Tämä tapahtumaketju toi Jalmarille konkreettisesti näkyviin sen, miksi osallistuva havainnointi ja suunnitelmien toteutusten jälkeinen seuranta paikan päällä on niin keskeistä sen kannalta, kuinka onnistunutta julkista tilaa voidaan kehittää. ”Sain ikään kuin konkreettisen esimerkin siitä, miksi placemakingin pitää olla kokeilevaa, itseään havainnoivaa ja omasta prosessistaan oppivaa”, Jalmari kuvailee.

Lopputyön opit opiskelijan ja kaupungin käyttöön

Lopputyön tulokset osoittavat, että placemaking-menetelmän avulla voidaan tuottaa lisäarvoa ja luoda konventionaaliseen kaavoituskeskeiseen kaupunkisuunnitteluun uutta tapaa ajatella. ”Placemaking myös täydentää luontevasti kaupungin muita vuorovaikutuksen ja asukasosallisuuden menetelmiä, sillä se potentiaalisesti konkretisoituu nopeammin ja merkityksellisemmin asukkaiden arjessa”, Jalmari lisää.

Sallan mukaan lopputyö tuo erityisesti esiin sen, miten tärkeää on havainnoida kaupunkitilaa ja luoda yhteys sitä käyttäviin ihmisiin. Salla onkin hyvin tyytyväinen lopputyön onnistumiseen ja sen relevanssiin käytännön kaupunkikehittämistyölle: ”Jalmarin lopputyön kautta saatiin esiin asioita, jotka muuten olisivat jääneet huomaamatta. Tutkimusta voidaan konkreettisesti hyödyntää kohteiden jatkokehittämisessä ja näin ollaankin jo parhaillaan tekemässä.”

Yhteistyö sujui hyvin koko ajan ja olen todella tyytyväinen lopputyön sisältöön. Se on saanut paljon kehuja myös muilta kollegoiltani kaupungilla.”

-Salla Ahokas, Helsingin kaupunki

Opiskelijalle lopputyötoimeksiannot ovat usein korvaamattoman tärkeitä kokemuksia tieteellisen ja ammatillisen osaamisen rakentumisessa. Jalmari kertookin tavoitteekseen jatkaa kaupunkitutkimuksen parissa tulevaisuudessa tavalla tai toisella. ”Lopputyö vahvisti ammatillista suuntautumistani placemakingiin ja julkisen tilan kehittämiseen, mutta kasvatti minua paljon myös etnografina, kirjoittajana ja tutkijana. Olen projektin jälkeen entistä innostuneempi ja pätevämpi jatkamaan työelämässä samojen kysymysten parissa”, Jalmari kertoo tyytyväisenä työnsä vaikutuksista henkilökohtaiseen kasvuun.

Tutkimusyhteistyössä tutkimuslaitosten ja kaupunkien välillä on paljon potentiaalisia hyötyjä. Lopputyöyhteistyö on yksi mahdollinen yhteistyömuoto ja onnistuessaan se voi olla hyvin vaikuttavaa. Sallan mukaan lopputyöyhteistyö on parhaimmillaan, kun aihe saadaan sidottua johonkin konkreettiseen suunnittelukohteeseen tai ajankohtaiseen aiheeseen, jota halutaan joko tutkia tai ymmärtää syvemmin tai jonka kehittämiseen tarvitaan ideoita. Tällöin ajatuksia ja tutkimustuloksia voidaan oikeasti hyödyntää jatkosuunnittelun pohjana. Salla näkee tutkimuksen keskeisenä voimavarana kaupungin kehittämisessä: “kaupungin yksi rooli onkin mielestäni tukea tutkimuksen sitomista konkreettisiin, kaupungissa tapahtuviin muutoksiin ja ilmiöihin”.

Sama tutkimusta käytäntöön sitova rooli on myös Kaupunkiakatemialla. Tervetuloa tekemään vaikuttavaa tutkimusyhteistyötä kanssamme!

 

 

Kaupunkiakatemia kerää parhaillaan lopputyöaiheita tämän kevään lopputyömarkkinoita varten. Jos sinulla tai organisaatiollasi on kiinnostusta saada lopputyöntekijä, voit ilmoittaa aiheen täältä löytyvän lomakkeen kautta. Välitämme aiheet opiskelijoille maaliskuun aikana.

 

Teksti: Eetu Niemi

Kuvat: Jalmari Sarlan kotiarkisto