urbanacademyUutiset

Digitalisaatio muuttaa työnteon tapaa, paikkaa ja aikaa

15 December 2020

Töissä digitulevaisuudessa -webinaari 4.12.2020 oli toinen Kaupunkiakatemian järjestämästä tulevaisuusaamusta. Digitaalisen talouden murroksen vaikutuksia pääkaupunkiseudun työmarkkinoihin käsittelevä tilaisuus järjestettiin yhteistyökaupunkien työntekijöille, ja osallistujia tilaisuudessa oli noin 70. Kaupunkien asiantuntijoina paneelikeskusteluun osallistuivat datastrategi Tomas Lehtinen ja strategisen resurssoinnin päällikkö Tarja Näkki Helsingin kaupungilta, työllisyyspalvelujen erityissuunnittelija Tony Sandström Espoon kaupungilta sekä työllisyyspalveluiden johtaja Susanna Taipale-Vuorinen Vantaan kaupungilta. Tilaisuuden juonsi Demos Helsingin Aleksi Neuvonen.

Vanhoja töitä katoaa ja uusia syntyy

Helsingin kaupungin yliaktuaari Minna Salorinne käsitteli esityksessään digitalisaation vaikutusta työpaikkojen katoamiseen. Hän kävi läpi ennusteita työpaikkojen korvautumisriskeistä, mutta havainnollisti ennusteiden epävarmuutta toteamalla, että työpaikkoja on silti syntynyt esimerkiksi myynti- ja ravintola-alalle, joissa niiden on ennustettu katoavan.

Salorinteen mukaan pääkaupunkiseudulla talouden rakennemuutoksen myötä työttömyyden riski kasvaa nuorilla, maahanmuuttajilla ja matalasti koulutetuilla ikääntyneillä. Salorinne painotti, että katoamisen lisäksi digitalisaation myötä syntyy myös uusia työpaikkoja. Hän nosti esille kolme kaupunkien tulevaisuuden kannalta keskeistä asiaa:

  • tarvitaan lisätietoa digitalisaation vaikutuksista tehtäväkohtaisiin osaamisvaatimuksiin
  • työnsä menettäneiden tukitoimet ja uudelleenkoulutus
  • osallisuuden ja toimeentulon varmistamien työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneille

Panelisti Tomas Lehtinen halusi kiinnittää huomiota siihen, kuinka digitalisaatio ja alustatalous tarjoavat uusia työmahdollisuuksia erityisesti korkean ja matalan koulutustason aloilla ja kuinka tämä voi lisätä työmarkkinoiden polarisoutumista. Pääkaupunkiseudulla uusia avauksia voivat tarjota data-analytiikan ympärille rakentuvat yritys- ja innovaatioekosysteemit, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia liiketoiminnalle ja julkishallinnolle. Susanna Taipale-Vuorinen ilmaisi huolensa osa-aika- ja vuokratyöntekijöiden asemasta ja toimeentulosta digitalisaatiomurroksessa.

Missä tulevaisuudessa tehdään työtä?

Kiinteistötalouden apulaisprofessori Saija Toivonen Aalto-yliopistosta käsitteli esityksessään muutosvoimien vaikutuksia siihen, millaisia tulevaisuuden työpaikat ovat, missä ne sijaitsevat ja milloin työtä tehdään. Toivosen mukaan on tärkeää, että digitalisaation vaikutuksia ei käsitellä irrallaan, vaan yhdessä muiden megatrendien kuten globalisaation ja kaupungistumisen vaikutusten kanssa. Toivonen käsitteli koronapandemian seurauksena merkittävästi lisääntyneen etätyön vaikutuksia työpaikkoihin ja toimitilamarkkinoihin. Hän piti selvänä, että tulevaisuudessa etätyö ja virtuaaliset tapaamiset lisääntyvät fyysisten tapaamisten vähetessä. Toivonen näki etätyön yleistymisen muuttavan kotien roolia niiden työkäytön lisääntyessä. Tulevaisuudessa tarpeet kodin koosta, sijainnista ja varustelusta muuttuvat uudenlaisen käytön myötä.

Tony Sandströmiä kiinnostivat lisääntyneen etätyön vaikutukset työvoiman liikkuvuuteen sekä se, kuinka pysyvästi lisääntynyt etätyö kasvattaa työssäkäyntialueita ja kilpailua. Hän muistutti myös ajallisesta hajaannuksesta työnteossa, jossa perinteinen toimistotyöaika ei enää ole itsestään selvä asia. Tomas Lehtinen korosti etätyön joustavuutta ja sen kasvun tarjoamia mahdollisuuksia. Puhuttaessa nykyisten toimitilarakennusten sopivuudesta tulevaisuuden työtiloiksi, Toivonen muistutti, että loputtomasti ei voida purkaa vanhaa ja rakentaa uutta, mikäli halutaan toimia kestävällä pohjalla.

Digitalisaatio haastaa työssäoppimiseen

Kolmannen esityksen, joka käsitteli digitalisaation vaikutusta työmarkkinoihin koulutuksen näkökulmasta, piti VATT:n tutkimusprofessori ja Aalto-yliopiston dosentti Tuomas Pekkarinen. Pekkarinen toi keskusteluun historiallisen perspektiivin vertaamalla digitalisaatiota muihin työmarkkinoita muokanneisiin teknologisiin murroksiin. Hän nosti teollisen vallankumouksen, maatalouden koneellistumisen ja automaation esimerkeiksi, jotka ovat mullistaneet työmarkkinoita, mutta joiden jälkeen ihmiset ovat kuitenkin löytäneet töitä. Pekkarisen mukaan myöskään digitalisaatio ei lopeta tarvetta ihmisten tekemälle työlle.  Digitalisaatio vaatii työntekijöiltä uudenlaista osaamista. Koska tulevaisuuden osaamistarpeita on hyvin vaikea ennakoida, on järkevää varmistaa työvoiman hyvä perusosaaminen ja valmiudet kehittyä kysynnän mukaan.

Tarja Näkki ja Susanna Taipale-Vuorinen näkivät työntekijän kyvyn sopeutua muutoksiin ja oppia uutta tärkeänä. Taipale-Vuorinen korosti työssäoppimisen merkitystä ja Näkki antoi esimerkin Helsingin kaupungin henkilöstön digitaitojen osaamisen huolehtimisesta asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apotin käyttöönoton yhteydessä.

Tilaisuuden päättäneissä loppupuheenvuoroissa yhdenvertaisuus, osaamisen kehittäminen, laadukkaat peruspalvelut ja hyvinvointi nousivat tärkeimmiksi seikoiksi, jotka tulisi huomioida digitalisaatiossa. Digitalisaatio ja urbanisaatio nähtiin vahvasti toisiinsa yhteydessä olevina tulevaisuuden megatrendeinä.

Tilaisuuden yleisö sai osallistua tulevaisuuskeskusteluun arvioimalla pääkaupunkiseudun kehityssuuntia. Kuvassa yleisön näkemys digitalisaatiokehityksen todennäköisimmistä muutoksista.

Teksti: Pietari Suomela

Kuva: Jussi Hellsten/Helsingin kaupunki