Onko lähikauppa vain kulutuskeskittymissä asuvien etu?

Lähikaupan rakenteet ovat muutoksessa. Kulutus on asteittain siirtynyt pienistä kulmakaupoista isoihin kauppakeskuksiin, jossa pankin, apteekin ja Citymarketin löytää kaikki yhden katon alta. Helsingin kantakaupungissa asuva löytää todennäköisesti tulevaisuudessakin Alepan joka kadunkulmasta, mutta miten käy meidän muiden, jotka asumme kauempana tiheästi asutetuista keskuksista?

Olen tuore itähelsinkiläinen, asumme avovaimoni ja koirani kanssa Kruunuvuorenrannassa. Olemme autoton pariskunta, joka tekee ruokaostokset 4 kilometrin päässä kodistaan. Lähikaupan muutosta kuvaavaa on se, että Helsingin ydinkeskustassa Alepa-kauppoja on 16, kun pinta-alaltaan samankokoisesta Laajasalon kotisaarestani näitä pieniä lähikauppoja löytyy yksi. Ja sekin sijaitsee 2 kilometrin kävelymatkan päässä.

Mistä lähikauppamme siis löytyy ja voiko sitä edes kutsua lähikaupaksi? Onko se pieni Alepa, josta löydämme pienen valikoiman supermarketteja kalliimpaa ruokaa melko nopeasti vai bussimatkan päässä oleva Herttoniemen kauppakeskittymä, jossa on kannattavaa, mutta hidasta tehdä viikoittaisia ruokaostoksia. Vai onko lähikauppamme jokin Itäkeskuksen suurista marketeista, josta löydämme kaiken tarvittavan, mutta kulutamme puoli päivää ostosten lomassa?

Hyvä esimerkki lähikaupan keskittymisestä kohti kulutuskeskittymiä on lokakuun viimeisenä viikonloppuna avajaisiaan viettänyt Easton Helsinki. Easton Helsinki on uusin tulokas Itäkeskuksen kauppakeskusten joukossa, ja kauppakeskus nimittää itseään Itä-Helsingin näköseksi kauppakeskukseksi, jonka teemoja ovat yhteisöllisuus, paikallisuus, sujuva arki ja Itä-Helsingin paras ruoka. Kauppakeskus rakennettiin yhdessä Itä-Helsingin tietäjät -kehitysryhmän kanssa, joka koostui eri ikäisistä paikallisista asiakkaista. Suunta on selkeä: halutaan tarjota palveluita, jotka ratkaisevat monta kuluttajan ongelmaa yhdellä kertaa. Ruoka-ostosten lomassa voi istahtaa kahville, viedä kengät suutariin, pyörähtää Alkossa ja päättää ostosreissu salitreeniin. Kauppakeskuksista rakennetaan julkisia tiloja, joissa kaikenikäiset voivat viettää vapaa-aikaa ja kuluttaa siinä ohessa.

Entä jos emme halua tuhlata tuntia maitopurkin ja kanamunapaketin ostamiseen lähikaupasta, joka sijaitsee kilometrien päässä kodistani? Eikö lähikaupan perusidea ole tarjota palveluita nopeasti ja helposti, myös niille, jotka eivät asu autotaloudessa? Itse odotan sitä, että voin tilata ruokani suoraan netistä ja drone tuo paketin taloni eteen tunnin viiveellä. Se olisi minulle mieluisin lähikaupan muoto.

Kuvat: Seppo Laakso/Helsigin kaupungin aineistopankki ja eastonhelsinki.fi

Teksti: Otso Aro

Kaupunkiakatemian Muuttuvat kaupunginosat, paikalliset voimavarat -kurssi