Lähiönostalgia, kuluttajuus ja lähiöostarien tulevaisuus

Lähiöostoskeskuksiin ja 60- ja 70-luvun rakentamiseen liitetään edelleen negatiivisia mielleyhtymiä, mutta toisaalta lähiönostalgia on vakiintunut terminä puhuttaessa kaupunkikulttuurista ja paikallisidentiteetistä. Lähiönostalgia sai arviolta tuhat ihmistä kurvaamaan vuonna 2015 M-junan viimeisellä vuorolla Länsi-Vantaalle, josta yöaikaan kulkee enää harvakseltaan julkista paluuliikennettä. Samasta tapauksesta Helsingin Sanomat kirjoitti otsikolla “Viimeistä M-junaa palvottiin kuin rocktähteä – ihmiset ryntäsivät innosta kirkuen vaunuihin.” Sama tunne sykähdytti vuotta myöhemmin, kun Martinlaakson Martinkeskukselle jätettiin haikeita jäähyväisiä. Purettava ostoskeskus maalattiin spraymaalein juhlakuntoon ja rakennus saatettiin rokkikonserttien sekä makkaran ja kahvin kera maan poveen.

Monet pääkaupunkiseudun lähiöissä sijaitsevat ostoskeskukset ovat vajaalla käytöllä, ja niitä odottaa tulevaisuudessa purkutuomio, mikäli uutta ja tehokkaampaa sekä ajanmukaisempaa käyttöä ei synny rakennuksiin. Olemassa olevien rakennusten olisi muokkauduttava sen mukaan, mikä koetaan viihtyisäksi, mikä houkuttaa asiakkaita ja mitä tarpeita rakennusta käyttävillä ja siellä vierailevilla ihmisillä on nykypäivän kulutustottumusten kehyksessä. Epävarmuus remontoitavan rakennuksen uusiokäytön rahallisesta kannattavuudesta johtaa siihen, että remontoinnin vaatimaan taloudelliseen satsaukseen harvoin uskalletaan lähteä. Jotta lopputulos olisi toimiva ja tuottoisa, muutostyö vaatii huolellista suunnittelua ja erilaisten intressien yhteensovittamista.

Lähiöostareiden tulevaisuus on mielenkiintoinen kysymys Helsingin kantakaupungin lippakioskien tapaan. Kummatkin ovat arkkitehtonisesti omalaatuisia ja tunnistettavia kaupankäynnin paikkoja, joihin liitetään idyllisiä ja nostalgisia puolia, mutta jotka eivät nykyisellään pärjää kilpailussa laajempien valikoimien hypermarkettien kanssa. Esimerkiksi kuitenkin lähiruoan ja kaupunkikulttuurin uusi nousu tarjoaa osaltaan lippakioskeille ja lähiöostareille raon kehittyä ja jatkaa toimintaansa tulevaisuudessa. Kaupunkilaisuus ja kuluttajuus nivoutuvat yhteen, ja paikallisen kuluttajuuden tutkiminen  voisi antaa lisävastauksia ja ideoita kehittämiseen. Suuntaanäyttävänä väestöryhmänä nuoret tutkitusti limittävät kuluttamisen verrattain saumattomasti osaksi elämäntyyliään ja identiteettiään, tiedostaen tai tiedostamatta. Kahviloissa käynti, elämyshakuisuus, kohtaamiset ja paikallisuus, ekologisuus sekä muunlaiset arvolataukset ovat nuoriin ihmisiin, kuluttamiseen ja elämäntapoihin liittyviä termejä. Yhdistelyleikkiin voisi lisätä sanan lähiöostoskeskus, vaikka idea ei olekaan uusi. Lähiöostareissa on ennen ollut kyse paljosta muustakin kuin vain R-kioskista ja omituisesti nimetystä lähibaarista. Jäähyväiset Martinkeskukselle -tapahtuman Facebook-sivuille kertyi analysoitavaksi kymmeniä idylliä hohkaavia kertomuksia lounastauon munkkikahveista ja ohikulkijoiden katselusta, helikopteriretkistä ja ostoskeskuksen katolla olevasta lennokin muotoisesta kiipeilytelineestä. Lämmin lähiönostalgia antaa tilaa ostoskeskusten mielikuvamuutoksen lisäksi suodattamattomille jatkokehittelyideoille, jotka saattavatkin lähteä yllättävällä tavalla lentoon ennen purkupäätösten toteuttamista.

 

Teksti ja kuva: Mimma Tuomisalo

Kaupunkiakatemian Muuttuvat kaupunginosat, paikalliset voimavarat -kurssi