Taidetta kaduilla ja seinillä

Pääkaupunkiseudulla on vuoden 2016 aikana ollut meneillään muraalibuumi, ja monet harmaat seinät ovat muuttuneet taideteoksiksi. Helsingissä toteutetaan taidetta kaupunkiin myös suunnitelmallisemmin soveltamalla prosenttitaideperiaatetta erityisesti uusilla asuinalueilla kuten Arabianrannassa ja Kalasatamassa. Kaupunkiympäristön suunnittelun tavoitteena on paitsi toimiva kaupunki, myös viihtyisä, kiinnostava ja persoonallinen kaupunki.

kuukkeli_teropajukallio

Villu Jaanisoon uusiomuovista tehty veistos Kuukkeli Kalasatamassa. Kuva: Tero Pajukallio/Helsingin kaupungin aineistopankki

Erilaisia rahoitusmalleja julkiseen taiteeseen

Prosenttitaideperiaate tarkoittaa kaupungin periaatteellista päätöstä ja rakennuttajien velvoitetta käyttää osa rakennushankkeen määrärahasta taiteeseen. Useimmiten se on tarkoittanut noin 1 prosentin osuutta rakennushankkeen budjetista. Taiteen hankkimisesta voidaan säätää jo kaavoitusvaiheessa tai sitä voidaan edellyttää tontinluovutusehdoissa. Prosenttiperiaate taiteen rahoitusmallina on ollut Suomessa käytössä jo 1960-luvulta lähtien, mutta 1990-luvun laman aikana käytäntö hiipui. 2000-luvulla prosenttiperiaatetta ovat systemaattisesti toteuttaneet Helsingin lisäksi Oulu ja Hämeenlinna.

Alueellisen taiteen rahastomallissa alueen rakennuttajilta kerätään varoja yhteiseen rahastoon, jonka avulla taidehankinnat tehdään valittuihin paikkoihin. Kalastamassa rahastomallilla on toteutettu myös esittävää taidetta alueella (http://www.uuttahelsinkia.fi/fi/uutiset/2016-09-20/kalasatamassa-tanssitaan-raksalla). Joissain kaupungeissa on ollut käytössä myös asuinaluekohtaisia erillisiä taideohjelmia, kuten Tampereen Vuoreksessa.

Taidetta arkiympäristöön

Hanna Hannus Suomen Taiteilijaseurasta kertoi Kaupunkiakatemian aamukahveilla uudesta kyselytutkimuksesta, jolla kartoitettiin suomalaisten suhtautumista julkiseen taiteeseen. Kyselyyn vastasi lähes 1 500 suomalaista sekä kaupungeissa että maaseudulla. Julkiseen taiteeseen suhtauduttiin erittäin positiivisesti: 75 % vastaajista haluaisi taideteoksia arkiympäristöönsä, ja osuus on hieman noussut edellisestä kyselystä. Positiivisimmat vastaukset saatiin pääkaupunkiseudun kaupungeista sekä Oulusta. Vastaajien ikä ei vaikuttanut juurikaan vastauksiin, ja eläkeläisetkin enimmäkseen kannattivat julkista taidetta. Merkittävin taustamuuttuja, jonka perusteella vastaukset jakautuivat, oli puoluekannatus: Vihreiden kannattajista 94 % suhtautui positiivisesti julkiseen taiteeseen ja Perussuomalaisten 46 %.

Helsingissä jo lähes 200 prosenttitaideteosta

Klas Fontell Helsingin kaupungin taidemuseosta (HAM) kertoi museon roolista julkisen taiteen toteuttamis- ja ylläpitoprosessissa. HAMin roolina on toimia asiantuntijana teosten ja taiteilijoiden valinnassa sekä huoltaa ja ylläpitää kaupungin kasvaa julkisen taiteen kokoelmaa. Vuodesta 1991 lähtien kaupunkiin on toteutettu lähes 2000 prosenttitaideteosta. Kaikki prosenttiperiaatteella toteutetut teokset ovat osa museon kokoelmaa. Helsinkiin toteutetaan julkista taidetta myös museon omina hankkeina sekä lahjoitusvaroin. Julkisen taiteen toteuttaminen on aina laaja yhteistyöprosessi kaupungin virastojen kesken, ja museon lisäksi keskeisiä toimijoita ovat esimerkiksi kaupunkisuunnitteluvirasto, kaupunginkanslian aluerakentamisyksikkö sekä rakennusvirasto. Helsingissä prosenttiperiaatetta sovelletaan nykyään myös kaikkien uusien päiväkotien ja koulujen rakentamisessa.

20161007_110740_resized
20161007_110528_resized

Kalasataman taidekilpailun voittajateoksia esillä Laiturilla: Asuttaja 2 sekä Mustikkanaamio ja 9 supermustikkaa.

Taide vaikuttaa ympäristöön

Aalto-yliopiston taidekoordinaattorina juuri aloittanut Outi Turpeinen kertoi aamukahveilla pitkästä kokemuksestaan julkisen taiteen parissa ympäri Suomea. Myös valtio pyrkii edistämään julkisen taiteen toteuttamista valtion taideostotoimikunnan työn kautta. Toimikunta mm. jakaa rakennuttajille 50 % avustuksia taidehankintoihin. Erityisesti pienemmissä kaupungeissa tai kunnissa julkisen taiteen toteuttaminen voi olla haastavaa taloudellisten resurssien ja julkisen mielipiteen vuoksi (”taiteeseen panostaminen on pois vanhustenhuollosta”). Taideteoksen tuominen asukkaille tärkeään ja tuttuun ympäristöön voi myös herättää aluksi muutosvastarintaa. Vuorovaikutus sekä asukkaiden että rakennuttajien kanssa onkin tärkeä koko prosessissa. Vanhoille asuinalueille taide tuo piristystä ja voi parhaimmillaan muuttaa koko rakennuksen ilmettä ja suosiota. Kouvolassa lähiökerrostalon saneerauksen yhteydessä toteutettu taideprojekti nosti suuresta asukasvaihtuvuudesta kärsineen vuokratalon käyttöasteen 100 prosenttiin.

Helsingin yliopistossa pian väittelevä tutkija Petteri Kummala nosti esityksessään esille erityisesti näkökulman julkisen taiteen integroimisesta luonnonympäristöön. Suomessa julkista taidetta on toistaiseksi toteutettu melko vähän siten, että luonnonympäristön ja kokonaisvaltaisen viheraluesuunnittelun ja kaupunkiekosysteemien tukemisen mahdollisuudet hyödynnetään. Muualla maailmassa taidetta on usein toteutettu mielenkiintoisella tavalla osana piha- ja puistoaluesuunnittelua sekä rakennushankkeiden osana siten, että myös kasvillisuus on osa ratkaisua (esim. viherkattoja, -seiniä ja -portaita). Parhaimmillaan ympäristötaide voi myös synnyttää lisää spontaania taidetta ja epävirallisia teoksia, kuten Töölönlahdella on tapahtunut.

 

teksti ja kuvat: Annina Ala-Outinen